Tämä on Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian kurssin blogi.
Koulun viralliset kotisivut löydät tästä linkistä ja opettajan henkilökohtaisen blogin täältä.



lauantai 20. marraskuuta 2010

Globen uupuneet

Molièren hengessä. Kuva Globen uupuneiden Facebook-sivulta. Julkaisulupa saatu.

Ympäristöekologian ryhmämme kävi torstaina 18. marraskuuta katsomassa Lappeenrannan kaupunginteatterin Veeran kammarissa Kansallisteatterin kiertueella olevan näytelmän Globen uupuneet, joka kertoo ilmastoahdistuksesta

Globen uupuneet on todella Historiallinen näytelmä isolla H:lla monessa mielessä. Se käy nopeassa tahdissa läpi luonnontieteiden, teknologian ja väestönkasvun historiaa, mutta se myös tekee historiaa. Globen uupuneet on Kansallisteatterin ensimmäinen kiertävä näytelmä koskaan. Se lienee myös ensimmäinen suomalainen teatteriesitys, jossa vähähiilisyys (mahdollisimman pienet päästöt) on tarkkaan otettu huomioon

Alkuperäinen idea näytelmään tuli pari vuotta sitten Kansallisteatterin näyttelijä Jussi Lehtoselta, joka esitteli ajatuksensa hiilidioksidineutraalista ja kiertävästä näytelmästä Kansallisteatterin silloiselle pääjohtajalle Maria-Liisa Nevalalle. Hän otti ajatuksen heti ilolla vastaan. Nyt uuden pääjohtajan Mika Myllyahon kaudella näytelmiä tullaan viemään kiertueelle jatkossakin

Esityksen käsikirjoittamiseen sekä musiikin säveltämiseen saatiin rahoitus Niilo Helanderin säätiöltä. Esityksen työstivät valmiiksi ohjaaja Saana Lavaste, käsikirjoittaja Emilia Pöyhönen ja säveltäjä Sanna Salmenkallio. Myös lavastaja-puvustaja Markus Tsokkinen sekä näyttelijät Jussi Lehtonen, Nora Raikamo ja Hanna Raiskinmäki ovat olleet aikaisessa vaiheessa mukana näytelmän käsikirjoittamisessa. Yhteistyökumppaneina toimivat alusta alkaen myös ”urbaani ympäristöjärjestö” Dodo ry sekä Katastrofin aineksia -elokuvan ohjannut John Webster, joka on esityksessä mukana äänenä

Esitystä valmisteltaessa työryhmä oli yhteydessä lukuisiin asiantuntijoihin ja kysyi myös monien julkkisten mielipiteitä ilmastonmuutoksesta. Marja-Sisko Aalto, Paavo Arhinmäki, Satu Hassi, Teemu Mäki, Päivi Räsänen, Paola Suhonen ja Miina Äkkijyrkkä toivat esiin oman näkemyksensä. Inspiraation lähteinä ja erilaisten näkökulmien muodostamisen apuna toimivat myös Leo Stranius, Risto Isomäki sekä Atte Korhola ja hänen puolisonsa Eija-Riitta Korhola, joiden teksteihin työryhmä perehtyi

Titanic. Kuva Globen uupuneiden Facebook-sivulta. Julkaisulupa saatu.

Syksyllä 2010 Globen uupuneet -näytelmää esitettiin Helsingissä Kansallisteatterissa, kunnes marraskuun alussa se lähti Suomen-kiertueelle. Teatteriseurue liikkuu junalla ja polkupyörillä! Esityksestä ei ole myöskään paperille painettua käsiohjelmaa tai mainosjulisteita.

Erityisesti valaistuksessa ja lavatekniikassa on huomioitu ympäristöasiat. Kaikki sähkö tuotetaan uusiutuvista energianlähteistä (kaksi tuulisähköllä ladattavaa akkua) ja pienen osan näyttelijät tuottavat itse lavalla dynamoon virtaa polkien. Yhteensä yksi esitys kuluttaa energiaa noin 0,3 kWh. Se vastaa viiden 60-wattisen hehkulampun yhdessä tunnissa kuluttamaa määrää.

Esityksen sähkönkulutus on tarkasti eriteltynä ja laskettuna näytelmän netistä löytyvässä käsiohjelmassa. Globen uupuneet kuluttaa energiaa 0,25 kW/h, kun keskimäärin Kansallisteatterin suurella näyttämöllä esitettävät näytelmät kuluttavat sähköä noin 250 kW/h eli noin tuhatkertaisen määrän!

Kansallisteatteri kuluttaa vuodessa sähköä noin 1 490 000 kWh. Kuukausikulutus vastaa kahdeksan sähkölämmitteisen pientalon tai 30 kerrostaloasunnon koko vuoden kulutusta! Globen uupuneiden ideamoottori Jussi Lehtonen tuleekin varmaan viemään vielä monta muutosta läpi Kansallisteatterin energiankulutuksen ja materiaalienkäytön vähentämiseksi. Itse näytelmäkin kertoo rivien välistä luettuna Jevonsin paradoksista: ”Energiankäytön tehokkuus lisää energiankulutusta.” Energiatehokkuuden myötä säästynyt energia käytetään muihin tarkoituksiin, eikä kulutus vähene.

Näytelmän juoni alkaa siitä, että pieni teatteriseurue valmistelee uutta esitystä. Kunnianhimoisena haaveena on toteuttaa ympäristöasioista kertova ja ympäristöystävällinen esitys Molièren Ihmisvihaaja-näytelmästä ja saada Jonh Webster tekemään siitä dokumenttielokuva. Webster joutuu kuitenkin omien kiireidensä vuoksi peruuttamaan tämän hankkeen. Silloin osa näyttelijöistä haluaisikin toteuttaa näyttämöllä suureellisen version Titanic-elokuvasta, sillä ”eihän ole mitään mieltä tehdä ekologista näytelmää, ellei siitä tehdä dokumenttia”. Lopulta Titanic ja Ihmisvihaaja sekoittuvat todella herkulliseksi sekahedelmäkeitoksi. Aivan näytelmän lopussa päästään ”sukelluskellossa” esitettävän varjoteatterin keinoin jopa tulevaisuuteen.

Ilmastonmuutos jää näytelmässä lopulta taka-alalle, kun sanoma on pikemminkin kritiikkiä kaiken viihteellistymistä, kulutusyhteiskuntaa ja väestönkasvua vastaan. Mutta tästähän ilmastonmuutoksessa oikeastaan onkin kyse! Ilmastonmuutos ei aiheudu vain energiantuotannosta, vaan syynä ovat perimmiltään liiallinen kuluttaminen ja väestönkasvu. Thaimaan-matkoista ja turistikrääsän ostamisesta on tullut arkipäivää. Näytelmän Nipan sanoin: ”Vaikka muuttuisin tammeksi, en pysty elämäni aikana sitomaan sitä kaikkea hiilidioksidia, jonka vanhempani ovat tuottaneet.”

Globen uupuneet tavallaan jatkaa Neil PostmaninHuvitamme itsemme hengiltä” -kritiikkiä. Lopulta myös näytelmän musikaalinen tosi-tv-tähti Tracy huomaa, että pienillä myönnytyksillä voi saada paljon aikaan. Kompromissi löytyy jostakin tavarapaljoudessa piehtaroivan tv-hömpän ja Kainuun korpimökkiin muuttamisen väliltä.

Ohjaaja Saana Lavaste tiivistää näytelmän sanoman näin: ”On tavallaan tyrmistyttävää, että meille asetetaan rajoja. Meidänhän pitäisi saada tehdä juuri mitä haluamme, meidän täytyy saada olla vapaita. Olemmeko kuitenkin myös salaa helpottuneita siitä, että lopulta on olemassa joku raja? Rajattomuus on merkityksettömyyttä. Rajattomuus ja vapaus eivät ole synonyymejä. Mitä vapaus lopulta on? Onko todella vapautta kuluttaa mielin määrin? Merkitykselliset tarinat alkavat syntyä vasta, kun kohtaamme omat rajamme.”

Tulevaisuuden sukelluskello. Kuva
Globen uupuneiden Facebook-sivulta. Julkaisulupa saatu.

Globen uupuneet -esitys kiertää Suomea ainakin kevään 2011 loppuun asti ja jatkaa kierrostaan mahdollisesti syksyllä 2011. Esitys vierailee esimerkiksi kouluissa ja nuorisotaloissa, mutta suurelle yleisölle avoimia teatteriesityksiä on ainakin seuraavilla paikkakunnilla

11.1.2011 Kaustinen, kansanmusiikkikeskus
26.1.2011 Kajaani, kaupunginteatteri
7.2.2011 Rauma, kaupunginteatteri
15.2.2011 Kotka, kaupunginteatteri
24.2. ja 25.2.2011 Oulu, kaupunginteatteri
8.4., 13.4. ja 14.4. Turku, kaupunginteatteri

Muita esityspaikkoja ja -aikoja voi katsoa esimerkiksi kiertuejärjestelyjä hoitavan Teatteri 2.0:n kotisivuilta.

Mikäli kiertueen päättymisen jälkeen käsikirjoitus on saatavissa, tämä olisi erinomainen näytelmä myös koulujen näytelmäkerhojen ja näytelmäryhmien esitettäväksi.

Lisätietoja:

Kansallisteatteri
Globen uupuneiden Facebook-sivut
Globen uupuneiden käsiohjelma (paljon asiaa esityksen tekemisestä ja taustoista, myös tietoa ilmastonmuutoksesta ja konkreettisia vinkkejä ilmastonmuutoksen torjumiseen)
YLE Kulttuurin toimittaja Jaana Semerin arvostelu Globen uupuneet -esityksestä

Kiitokset:

Tea Tönnov ympäristöjärjestö Dodosta antoi minulle hyviä lisätietoja tästä teatteriesityksestä. Suurimmat kiitokset kuuluvat kuitenkin tietysti Globen uupuneet -tiimille, joka mielestäni on tehnyt aivan huikeaa työtä. Kiitän ja kumarran.

Muuta tieteen, urheilun ja taiteen yhteistyöstä:

Viime vuosina on ilmestynyt useita ympäristöä käsitteleviä kaunokirjallisia teoksia sekä esimerkiksi hitaampaa slow-elämää puolustavia kirjoja. Yhdysvalloissa myös urheilijat ovat alkaneet toimia ilmastonmuutoksesta tiedottamisen puolesta. Monet muusikotkin ovat ottaneet voimakkaasti kantaa ilmastonmuutokseen ja muihin ympäristöasioihin:

Disturbed: Another Way to Die
Michael Jackson: Earth Song
Chris Rea: The Road to Hell
Earthman: Climate Crisis Jam
Tracy Lyons: Save me

Uusimpia tietoja ilmastonmuutoksesta:

Ilmastotieto
Ilmasto.org

21 kommenttia:

spuge kirjoitti...

Globen Uupuneet oli oikein hauska teatteriesitys. Näyttelijät saivat hauskasti kerrottua asiansa ja mielenkiinto säilyi läpi esityksen. Esityksen loppu oli tosin hivenen epäselvä. Loppujen lopuksi oli mukava käydä katsomassa tätä esitystä.

-Aleksi Pellinen

Tiina H kirjoitti...

Näytelmä oli alussa hieman sekavan tuntuinen, mutta loppujen lopuksi siihen pääsi hyvin mukaan ja se oli mielenkiintoinen. Tarina eteni hyvin eteenpäin, käsitellen ilmastonmuutosta ja sen syitä. Esityksen laatu ei kärsinyt vähähiilisyydestä mielestäni ollenkaan. Näytelmää oli mukava käydä katsomassa vaikka osa näytelmässä jäi hieman epäselväksi. Varsinkin loppu oli omituinen, mutta tarkoituksessaan onnistunut sillä viestiä piti pohtia ja luoda oma tulkinta.

Suvi kirjoitti...

Globen uupuneet teatteriesityksen alku ja loppu olivat mielestäni hieman sekavia. Lopusta ei ymmärtänyt hyvin, mitä tapahtui. Näyttelijäsuoritukset olivat hyviä. Esitystä oli kiva käydä katsomassa ja mielestäni sen tarkoitus oli saada katsoja miettimään ilmastonmuutosta. Pienen energiamäärän kulutus ei häirinnyt esitystä, mutta sen huomasi kyllä valojen vähäisestä käytöstä.

Hanna kirjoitti...

Näytelmä oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Loppu oli melko monitulkinnallinen, se olisi voinut olla selkeämpi ja ytimekkäämpi. Oli mukava huomata, että ilmastonmuutokseen todella puututaan myös taiteellisin keinoin. Näytelmän idea, ilmastonmuutos, tuli selkeästi esille koko esityksen ajan.

Sami V kirjoitti...

Mielestäni taiteen keinoin on mahdollista saada oikein hyvin ihmiset tietoiseksi ympäristöasioista. Esimerkiksi Disturbedin kappaleen Another Way to Die musiikkivideo oli oikein tunteita herättävä ja havahdutti varmastikin monia yhtyeen faneja, jotka eivät aikaisemmin olleet ajatelleetkaan ympäristöasioita.
Jos elokuvissa tai näytelmässä näytetään ympäristöön liittyviä kohtauksia, tulee aihe katsojan mielessä eläväksi ja konkreettiseksi. Nämäkin kokemukset ravistelevat katsojaa.

Anonyymi kirjoitti...

Glopen Uupuneet teatteriesityksen tarkoitus oli hyvä: saada ihmiset pohtimaan ilmastonmuutosta. Ja mielestäni tässä onnistuttiin hyvin. Esityksen viihdyttävyys ja nautittavuus jättivät kuitenkin toivomisen varaa. Parasta antia olivat esityksen titanicsiteeraukset.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni teatteriesitys Globen uupuneet oli erittäin kannattava kokemus. Esitys oli kaikin puolin onnistunut. Näyttelijöiden suoritukset olivat mitä parhaimpia. Ja mikä parasta, esitys otti kantaa todella tärkeään aiheeseen, ilmastonmuutokseen, unohtamatta kuitenkaan huumoria. Energian vähempi kulutus ei myöskään vaikuttanut esityksen kokonaisuuteen negatiivisesti. - j.s.

Anonyymi kirjoitti...

Minun mielestä taiteen avulla voidaan vaikuttaa monella tapaa ihmisten suhtautumiseen esim. ympäristöongelmia kohtaan. Jos jokin hyvä romaani perustuisi siihen, että siinä puhutaan ilmastonmuutoksesta, niin varmasti ne jotka kirjan lukevat tajuavat ongelman.
Jokin taulu voisi kuvata hyvin tulevaisuuden maailmaa, jos emme tekisi mitään korjataksemme ympäristöongelmia. Taulun katsojat tajuaisit varmasti, mikä uhkaa maapalloa. -K.K

Anonyymi kirjoitti...

Jotkut kohat meni vähän ohi, mutta oli se ihan hauska..Loppua en kyllä oikein ymmärtänyt.. N.T

Tuulia kirjoitti...

Mielestäni Globen uupuneet oli erittäin mielenkiintoinen teatterikokemus. Näytelmästa sai tietoa ja mukana oli myös mukavasti huumoria. Etenkin henkilöhahmot olivat hauskoja. Esityksen tarkoitus saada katsoja miettimään ilmastonmuutosta toteutui ainakin omalla kohdallani. Loppu jäi hiukan epäselväksi, mutta muuten oli oikein viihdyttävä ja kokemisenarvoinen esitys.

Jenni Laherto kirjoitti...

Globen uupuneet oli hauskasti toteuttettu näytelmä tämän päivän tärkeistä asioista. Esitys oli erilainen kuin mihin yleensä on totuttu. Alku tuntui sekavalta, eikä ideasta oikein päässyt perille, mutta loppua kohden näytelmän idea selveni. Kaiken kaikkiaan Globen uupuneet oli hienosti olosuhteisiin nähden toteutettu näytelmä, jota oli mukava katsoa.

Elmo Lakka kirjoitti...

Globen Uupuneet erosi hyvin paljon ns "normaaleista" esityksistä, mutta se ei välttämättä ollut huono asia, sillä aivan kaikessahan oli otettu huomioon ympäristö. Näytelmän aloitus oli mielestäni hieman erikoinen, samoin kuin myös sen lopetus, mutta kokonaisuus oli mielestäni hyvä ja se oli erinomaista viihdetta isolla V:llä.

Anniina kirjoitti...

Mielestäni oli kiva käydä katsomassa teatteria normaalin opiskelun sijasta. Globen uupuneet -esitys oli mielenkiintoinen ja hyvinkin erilainen verrattuna aiempiin näkemiini näytelmiin. Näyttelijät olivat hyviä, jopa hieman pelottavia eläytyeessän täysillä rooliinsa. Vaikka en täysin ymmärtänytkään esityksen loppua, jäi siitä hyvä fiilis ja se sai myös ajattelemaan ilmastonmuutosta. Vähäinen energian tuhlaaminen valoja säästellessä oli myös hieno keksintö.

Anonyymi kirjoitti...

Näytelmä oli hyvä ja se pisti ajattelemaan ilmastonmuutosta. Näyttelijät olivat loistavia ja oli mielenkiintoista katsoa näytelmää missä ei ollut lavasteita eikä kunnon valaistusta - mikrofoneista puhumattakaan. Juoni tosin oli joissakin kohtaa hieman sekava, mutta kaikenkaikkiaan hyvä näytelmä ! - m.n

Justiina kirjoitti...

Globen uupuneet oli todella hieno esitys. Pidän intiimiteatterista ja näyttelijät olivat todella taitavia. Näytelmässä oli hauskoja vitsejä ja viittauksia todella moneen. Pidin erityisesti näytelmän alusta. "Maailman väkiluku..." soi päässä vielä seuraavana päivänäkin.
En osaa sanoa mitään huonoa, pidin kaikesta. Ja näytelmässä oli paljon sanottavaa ilmastonmuutoksesta tietysti mutta myös paljon muusta.

-Justiina

Olli kirjoitti...

En päässyt mukaan Globen uupuneet esitykseen, joten kommentoin taiteen mahdollisuuksia ympäristötietoisuuden lisäämisessä yleisellä tasolla. Taiteella voidaan vaikuttaa mihin tahansa, mutta heikkous lienee siinä, että taiteen keinoin voidaan vaikuttaa vain niihin, jotka harrastavat sitä. Koskettaako taide suuria kansanjoukkoja?
Ajattelisin , että taiteen lajeista laajimmin ihmisten tietoisuuteen leviää kirjallisuus. Toisin mikä tahansa taidemuoto saa näkyvyyttä, jos se herättää yleistä keskustelua. Esimerkkejä tästä on: Kansallisteatterissa esitetty Kristian Smedsin ohjaama Tuntematon sotilas tuli kerralla kansan tietoisuuteen, kun kuultiin ,että esityksen päätteeksi ammutaan presidenttejä. Ja esitys pyöri loppuunmyydyille katsomoille…

Olli Pyysaari

Anonyymi kirjoitti...

Globen Uupuneet oli onnistunut teatteriesitys ottaen huomioon kaikki asiat joissa säästettiin. Esityksestä kävi ilmi että näyttelijöillä oli melko suuri rooli koreografian kehittämisessä, paikoitellen esitys oli ehkä vähän tönkkö. Tykkään myös seurata esityksiä joissa on useampi kuin kolme näyttelijää. Se jotenkin tuntui vajaalliselta määrältä esityksen aikana. Kaikin puolin esitys oli kuitenkin uhratun ajan arvoinen.
-EL

Anniina L. kirjoitti...

Globen Uupuneet-teatteriesitys oli erilainen teatterinäytös mihin olen yleensä tottunut. Mielestäni näytelmä oli kuitenkin onnistunut ja erityisesti näyttelijätiimi ansaitsee kiitoksen monipuolisesta työstä!

Orvokki kirjoitti...

Globen uupuneet oli mielestäni teatteriesityksenä hauska ja vaikuttava. Ei vain siksi, että näyttelijät olivat erinomaisia, vaan koska näytelmä oikeasti herätti pohtimaan suuntaa johon olemme menossa tässä kulutusyhteiskunnassa. Vakuuttavuutta ja vaikuttavuutta lisäsi myös se, että näytelmän esitteessä (,jota ei oltu painettu luonnon säästämiseksi) kerrottiin kuinka paljon kiertueen luontoystävällisyyden eteen on tehty ja tehdään. Esityksessä ei käytetty yhtä paljon sähköä kuin yleensä, mutta ei se haitannut. Vaikka ilmastonmuutos on vakava asia, sai näytelmä osaksi huumorin keinoin sanomaansa perille: pysäyttäkää ilmastonmuutos!
Mielestäni näytelmä oli hyvä ja sen voisi katsoa uudestaankin. Useampien ihmisten pitäisi nähdä se, sillä se vaikutti minuunkin niin että kierrän nyt kotona sammuttelemassa turhia valoja ja laitteita, vaikka periaatteessa tiesin suht' paljon ilmastonmuutoksesta jo ennen koko BI3 kurssia.

Anonyymi kirjoitti...

Paras koskaan näkemäni teatteriesitys. Ei mitään turhaa hömpötystä vaan tärkeää asiaa, mutta kuitenkin hauskasti huumorilla maustettuna. Mukaan oli saatu yllättävän runsaasti elementtejä nyky-yhteiskunnasta, siitä kuinka monella eri tavalla luontoa käytetään ajattelemattoman tuhlailevasti (ja miten muutenkin nykyään on niin monia omituisia juttuja). Vaikka esitys olikin hauska, se pisti myös ajattelemaan monia asioita uudelta kantilta. Loppu oli erikoinen mutta todella hieno. Tulkitsin sen hyvin positiivisena näkemyksenä siitä, kuinka tulevaisuudessa on omittu elämään ekologisemmin ja hyödyntämään uusia energiamuotoja.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Ympäristöekologian ryhmän opiskelija Siiri Summanen on kirjoittanut Globen uupuneet -näytelmästä laajan arvostelun. Se on julkaistu kokonaisuudessaan koulumme Logos-verkkolehdessä. Tässä ote Siirin tekstistä:

”Esityksen alkaessa olin hämmentynyt, ja tuntui, etten tulisi ymmärtämään siitä mitään. Näytelmän edetessä ymmärsin kuitenkin jutun jujun ja oivalsin, kuinka taitavasti juoni onkaan rakennettu. Yhteen näytelmään on saatu ihmisten kasvutarinoita sekä sinne tänne ”piilotettuja” faktoja siitä, kuinka huonosti maapallomme voikaan. Alussa lueteltiin keksintöjä, joita ”viisaat” ihmiset ovat keksineet ajan saatossa. Se sai minut jo pohtimaan aikaisempaa käsitystäni niin ihmisistä kuin kaikesta meille muka niin hyödyllisestä ja tarpeellisesta. Loppujen lopuksi mielessäni oli ainakin biljoona kysymystä ja aivoni työskentelivät poikkeuksellisen ahkerasti. Kotimatkalla tämä kaikki purkautui kyynelvirtana.

Näytelmässä Maissi joutui Tracyn ja Nipan nahistelun erotuomariksi. Hänen olisi pitänyt päättää, toteutetaanko Molieren vai James Cameronin teos. Tämän lisäksi hänen äitinsä painosti häntä olemaan pääosan esittäjä ja kiristi Kulttuurisäätiön rahoilla. Juuri burn-outista selvinnyt kaikille kiltti ihminen joutui koetukselle ja ottamaan askeleen kohti uutta.

Pystyn samaistumaan Maissiin, ja näin näytelmä tuli vielä asteen lähemmäksi sisintäni. Maissi oppii sanomaan ei ja pitämään puolensa ymmärtäen, että on silti yhä hyvä ja kiltti ihminen. Kaiken pohdinnan päätteeksi Nipa saa jopa Tracyn vaihtamaan maisemaa ja muuttamaan elämänsä, vaikka olikin kuuluisa tosi-TV-tähti. Turhamaisen ja pinnallisen ihmisenkin sisimmässä syttyi ajatus maailman parantamisesta. Tracy oli alussa todella ahdistunut, hän ei pystynyt edes sanomaan ääneen sanaa ilmastonmuutos. Muutos, joka hänessä tapahtui näytelmän aikana, antaa uskoa siihen, että meistä jokainen pystyy muuttamaan toimintatapojaan, jos todella haluaa. Muiden mielipiteistä ei pidä välittää, vaan täytyy toimia sydämen osoittamalla tavalla.

Näytelmän nähtyäni mietin, että tuollaista työtä haluan itsekin joskus tehdä. Näytteleminen on intohimoni, mutta tuntuisi tuon esityksen jälkeen turhalta mennä lavalle tulkitsemaan jotakin turhanpäiväistä kaikkien spottivalojen loisteeseen. Valoksi riittävät kynttilät ja itsetuotettu sähkö. Aiheiden tulisi olla vaikuttavia ja juonen sellainen, joka saa ihmiset todella miettimään. Esityksen tulee ravistella ja herättää, kuten Globen uupuneet teki. Monilla on asenne, että kerran täällä vain eletään, silloin näytelmä tuskin koskettaa, koska katsoja on kovettanut itsensä tuon asian suhteen. Uskon kuitenkin näytelmän herättävän niissäkin kivisydämissä jonkinlaisia ajatuksia, vaikka suuria tekoja se tuskin saa aikaan.

Mielestäni Globen uupuneet on paras teatteriesitys, jonka olen nähnyt. Se on vaikuttavasta ja tärkeästä aiheesta tehty ja hienosti toteutettu. Näytelmä vaikuttaa mieleemme vaivihkaa ja salaa, se tekee siitä loistavan.”