Hyvät vanhat ajat
Hei kaikki rakkaat Lukijani,
Sunnuntai on minulle aina pohdiskelun aikaa, jolloin mietin
kaikkea maan ja taivaan väliltä. Olin sopinut päivälle kahvihetken hyvän
ystäväni kanssa. Oli ihanaa vaihtaa taas pitkästä aikaa kuulumisia ja pohtia
maailman menoa. Meillä on tapana keskustella kaikesta ja tänään aloimme
muistella vanhoja hyviä aikoja lapsuudestamme. Kerroin, että esimerkiksi
talvisin minulla oli tapana tehdä oma hiihtolatu takapihan pellolle siskoni
kanssa ja hiihtää siellä menemään päivät pitkät. Pihalla saattoi olla helposti
-20 pakkasta, mutta ulos oli päästävä ja sehän oli vain pukeutumiskysymys
tarkeneeko siellä vai ei. Muistelen noita aikoja kultaisin mielin.
Kun saavuin kotiin kahvittelu hetkeltäni, niin aloin kaivaa
vanhoja kuvia siinä toivossa, että löytäisin jotain vanhoja talviurheilukuvia
lapsuudestani. Ja kyllä ne sieltä arkistoista lopulta löytyivät. Albumit täynnä
punaposkisia lapsia.
Voi kuinka lapsuudesta onkaan niin kauan aikaa. Nyt eletään
jo vuotta 2050 ja olen jo lähes 70-vuotias mummo, joka voi enää vaan
muistella Suomen talvipakkasia. Sitä kuinka Suomessa oli neljä selkeää vuoden
aikaa. Oli kesä, syksy, talvi ja kevät. Kaapista löytyi sekä kesä- että
talvivaatetta. Jouluna joulusaunasta sai pujahtaa pihalle lumihankeen tai
laskettelureissun päätteeksi mentiin avantoon. Kesäisin syötiin mansikoita,
sekä itikat olivat ainut haitta ulkona. Metsissä kasvoi paljon eri lajeja
marjoja. Sieltä löytyi muun muassa mustikoita, karpaloita, puolukoita ja monia
muita metsämarjoja.
Mutta nyt kaikki tuo kuuluu ainoastaan minun muistoihini ja
muistikuviini. Sillä esimerkiksi minun lapsenlapseni eivät ole koskaan edes
nähneet lunta omien jalkojensa alla. He eivät käy saunassa laskettelureissujen
jälkeen, sillä sellainen ei enää täällä onnistu. Jaa niin miksi? No, koska
eihän tänne ole satanut lunta viimeiseen kymmeneen vuoteen. Tai jos on, niin se on pysynyt maassa
enintään kaksi päivää. Syys- ja kevättulvat eivät olekaan enää satunnaisia
tapahtumia mitä ne olivat minun nuoruusvuosinani, vaan ne ovat aivan
arkipäivää siihen aikaan vuodesta.
Toinen asia jota pohdin paljon oli se, että minun mummoni
kasvatti kasvimaallaan perunoita, porkkanoita, herneitä sekä vadelmia. Kun
taas minun puutarhassani kasvaa ananaksia, kookoksia ja mandariineja. Ja kun
ennen vanhaan niitäkin sai ainoastaan kaupan hedelmäosastolta tai ulkomaan
matkoilta, siellä ollessani. Nykyään myös perhematkat suunnataan joko Sveitsiin
tai Alaskaan, jossa on lunta ja pakkasta. Kun ennen lähdettiin kylmää pakoon.
Suomi joka oli ennen neljän vuoden ajan maa, niin nykyään
täällä on joko kesä tai sadekausi. Milloin
tämä kaikki tapahtui ja olisiko asialle voitu tehdä jotain? Mielestäni olisi ja
voidaan tehdä vieläkin, jotta voisimme estää ainakin sen, ettei kohta Suomi ole
vain autiomaa täynnä hiekkaa ja kaktuksia.
Toivon siis, että jokainen joka tämän lukee, niin miettii
vähän asiaa. Mitä jos en menisikään omalla helikopterilla harjoituksiin, vaan
suosisin rullaluistimia tai polkupyörää. Voisitko myös kenties vähentää omaa
hiilijalanjälkeäsi ravintomuutoksilla tai muilla pienillä elämäntapamuutoksilla. Sillä pienet muutokset kokoavat yhden ison muutoksen. Uskon ja
toivon, että maapallo on vielä pelastettavissa ja että minun lapsenlapseni
voivat kertoa tarinoitaan vielä heidänkin lapsenlapsilleen.
Näihin mietteliäsiin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämän
päivän löpinät. Toivottavasti teillä oli hyvä päivä ja tehdään yhdessä
huomisesta vieläkin parempi!
Hyvää yötä ♥
Kyseessä on biologian 3 kurssin projektityö. Tekstissä on otettu kantaa ilmastonmuutokseen ja tulevaisuuteen blogimaisen tekstin kautta.
Kyseessä on biologian 3 kurssin projektityö. Tekstissä on otettu kantaa ilmastonmuutokseen ja tulevaisuuteen blogimaisen tekstin kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti